Krooninen masennus

Olen edelleen tosi masentunut. Menin typeryyksissäni ottamaan vastaan työharjoittelupaikan, koska olin kyllästynyt työnhaussa vastaan tuleviin jatkuviin torjumisiin ja toisaalta siihen, että väitöskirjaakin tein laitokselle kuulumattomana. Ajattelin, että tästä saa hyödyllistä työkokemusta ja hyvän lisän CV:hen. Paskat. Tämä on vain uusi ympäristö, jossa voin tuntea itseni riistetyksi ja kuulumattomaksi, olenhan vain harjoittelija ja teen töitä käytännössä katsoen ilmaiseksi. Lohtuna on, että pesti kestää vain rajallisen ajan. Ehkä sitten on jo asiat vähän paremmin.

En osaa olla kiitollinen hyvistä asioista. Ohjaajani esimerkiksi suhtautuu minuun varsin suopeasti, mikä ei ole aina ollut asiain laita. Olen kuitenkin niin masentunut, että koska siitä ei ole välitöntä hyötyä, sillä ei ole minulle oikein mitään merkitystä. En ole onnellinen koirastakaan, vaikka elämä olisi tosi yksinäistä ilman sitä. Olen syvästi ahdistunut veljeni ja hänen tyyppinsä jatkuvasta riitelystä; tekisi mieli huutaa: "ettekö te saatana muista mitä eroaminen on??!".
Samalla mietin omaa kontrolloivaa käytöstäni omassa liitossani ja mietin, ajoinko mieheni pettämään minua koska seksiä ei koskaan ollut, ja minä yritin vielä pitää kaiken vallankin itselläni? Kampaajani sanoi ykskantaan, että jos ei liitossa ole seksiä, se ei onnistu, koska se on miehille niin tärkeää. Miksei sitä sitten ollut? Ehkä siksi, että minä sain burnoutin. Olin ponnistellut niin hirveästi pitääkseni sen paskiaisen itselläni, että kun viimein sain siitä vakuuden (=avioliitto), päästin itseni hengähtämään. Ja hengähdin pari vuotta putkeen. Sitten olin valmis taas aloittamaan itseni kokoamisen: hoidin opinnot loppuun ja lämpenin miehelle. Siinä vaiheessa mieheni puolestaan luovutti ja hankki sivusuhteen.

Nukun huonosti, syön huonosti ja huonoa ruokaa, olen ruvennut juomaan ja paino on noussut. Inhoan itseäni ja olen koko ajan väsynyt. Nukun säpsähteleviä päiväunia sohvalla ja ajatuksen pyörivät miehessä. Ero on ihan näinä päivinä selvä. Olen täynnä katumusta ja yksinäisyyttä ja katkeruutta. Olen varma, että en enää löydä itselleni uutta rakkautta. En ole enää yhtään kiinnostunut muiden ongelmista, omani syövät minut ja jyräävät alleen. Tämä on tosi raskasta aikaa.