Kaikki kirkastuu

Kävin muutama päivä sitten pitkästä aikaa meditaatiossa. Se ei tuntunut miltään. Joskus olo sen jälkeen on todella autuas, ja kaiken ymmärtää paremmin. Tuskaa pystyy sietämään, se ehkä jopa katoaa. Saattaa ajatella, että ex-mieskin ansaitsee onnea. Nyt ei mitään.

Tänään makasin sohvalla puoliunessa ja haaveilin kiharapäisestä miehestä, jonka näin meditaatiossa. Kuvittelin ensitreffejä. Nautin. Yhtäkkiä mieleeni tuli, että on todella hienoa, että tässä iässä vielä saa mahdollisuuden kokea tuoreen ihastumisen. Eikä meditaatiopoika välttämättä jää vakavaksi, vaan ihastumisia voi olla useita. Ehkä minua ei olekaan tarkoitettu koko elämän pituiseen avioliittoon. Ehkä minun ei olekaan tarkoitus saada lapsia - tätä ajattelin jo aikaisemmin päivällä lenkillä. Olen älykäs, ja nautin kaikkein eniten älyni käyttämisestä. Ehkä minun on tarkoitus vain tehdä vaikeita töitä, ja olla älykkäissä suhteissa eri miesten kanssa.

Meditaatio taisi auttaa kuitenkin. En muista koska olisin viimeksi ajatellut, että edes haluaisin uutta suhdetta, vakavaa tai ei. Olen ainoastaan ajatellut, että en tiedä miten keneenkään voi luottaa. Miksi minä elän pessimistisen uhrin elämää? Se ei ole oikea minäni. Oikeasti olen voittaja, huoleton, vapaa.

Ainoa identiteettini ei olekaan keski-ikäisten tätien kanssa työskentely, vaan identiteettirenkaaseeni kuuluu myös meditaation harrastajia, kavereiden kavereita, koko verkosto.

Tein tänään paljon töitä, olen onnellinen.